Tämä on neljäs kerta viimeisten neljän vuoden aikana kun piipahdamme Malagassa. Tänne on aina kiva tulla vaikkakin jo tuntuu että paikka on nähty, eikä aktiiviselle matkaajalle enää löydy uusia kohteita. Mutta jokin tässä kaupungissa viehättää. Vanhan keskustan arkkitehtuuri on mielestäni todella kaunis. Paljon vehreitä puistoja. Suhteellisen siisti. Meri.
Saapumispäivän iltana suuntasimme heti tuttuun kuppilaan aperitiivolle. Paikka on tässä hotellimme vieressä sivukujalla, ja siellä on vain paikallisia. Kuppila oli edelleen siinä, ja edelleenkin vain paikallisten suosima. Hyvä. Jokin ei muutu.
Heti aamulla pitkälle kävelylenkille tuolle rantaa pitkin kulkevalle kävelytielle, jota riittää ainakin 20km. Se on täällä mielestäni ihan parasta, sitä ihan odotin. Paljon kävelijöitä, lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä. Kiva olla liikkumassa siellä muiden mukana, maisemana aurinkoinen sininen meri.
Sieltä keskustaan ja tietty Bottegan tunnelmiin!
Benalmadena, Pekan lapsuuden ystävän tapaaminen ja purjehdus
Pari päivää Malagassa ja sitten suuntasimme siihen lähelle Benalmadenaan, jossa Pekan lapsuuden ystävä Jarmo elelee purjeveneessään. Miellyttävä jälleennäkeminen vuosikymmenten jälkeen. Majoituimme varsin kivaan ja edulliseen huoneistoon ihan siihen venesataman lähelle.
Benalmadena kaupunkina ja lomakohteena ei meitä sävähdyttänyt; kovasti brittejä, kuppilat tarjosivat kaikki samaa "english breakfastia" ja lounaslistaa, kaikilla kuppiloilla identtiset ruokalistat ja hinnat. Vaatinee syvempää tutkimusta löytääkseen sieltä paikallisen ravintolan.
Tiistaina 6.11. oli sopiva merenkäynti ja aurinkokin paistoi lämpimästi, joten päätimme lähteä purjehtimaan Benalmadenan edustalle iltapäivällä klo. 15.00. Veneeseen tuli mukaan meidän lisäksi Jarmon tuttava Vesa, jonka kanssa yhdessä hoitelimme lähtöön liittyviä valmisteluja, jotta pääsisimme näppärästi ulapalle. Tuuli oli sopiva, ja oli todella mukava antaa veneen lipsutella takaisin marinaa kohden iltapäivän auringossa ilman mitään kiirettä. Palautui mieleen aika, jolloin olimme purjehtimassa Sirpan isän veneellä Karibialla vuonna 1994. Hieman vierähti aikaa edellisestä kerrasta. Hieno kokemus taas. Kiitos Jarmolle purjehduksesta!
Benalmadenasta autenttiseen Huelvaan. Umbrian Assisin San Francesco löytyy täältäkin.
Andalusiassa olemme surffailleet aiempina vuosina paljonkin, mutta emme ole tulleet käyneeksi Huelvassa. Nyt reitillä Portugalin puolelle Huelva oli sopivasti matkan varrella. Sinne siis.
Oikein viehättävä kaupunki. Paikallinen. Espanjalainen. Rantakohteiden Malagan ja Benalmadenan jälkeen on ihanaa, että en ole vielä kuullut täällä kertaakaan puhuttavan suomea enkä britti-englantia. Lidliä ei ole näkynyt. Kuppiloissa ja kaupoissa ei pärjää englannilla. Sulava sekoitus italia-espanja-englanti toimii hyvin.
Huelva on tunnettu ja ylpeä siitä, että Kristoffer Kolumbus suunnitteli täällä La Rabidan luostarissa ensimmäisen retkensä, tarkoituksenaan löytää meritie Intiaan, mutta löysikin Amerikan. Ihastuttavaa tässä on se, että ajoimme tuonne luostariin tutustuaksemme Kolumbuksen historiaan, mutta saimmekin havaita, että kyseessä on fransiskaani luostari, siis kotimaakuntamme Italian Umbriassa eläneen Pyhä Franciscuksen veljeskunnan 1200-1300-luvuilla rakennuttama luostari. Kolumbus oli fransiskaani ja hän meni rukoilemaan tuonne luostariin ennen merelle lähtöä, ja siellä hän muiden viisaiden kanssa suunnitteli tuon ensimmäisen merimatkansa Amerikkaan. Luostarissa voi vierailla huoneissa ja saleissa, joissa Kolumbus kokousti yhdessä fransiskaani-veljien kanssa.
Toinen päivän kiva vierailu oli ajella Huelvasta n. 15km etelään, kaupunkiin nimeltä Punta Umbria. Autenttinen rantakaupunki, ei muuta yhteyttä Italian Umbrian kanssa kuin nimi. Yritin googlailla olisiko näillä kahdella jokin historiallinen yhteys, mutta en löytänyt selitystä.
Portugal - here we come!
Huelvasta hillittömien mandariini-viljelmien halki Portugalin Portimaoon, jonne saavuimme 10. marraskuuta. Rajalla heti tietulliaseman jälkeen oli turistitoimisto, josta kävin ostamassa Algarven ja Portugalin tiekartan. Nuori nainen kysyi mistä olemme. Sanoin, että olemme suomalaisia, mutta asumme Italiassa, kirjaa miten haluat. Kirjaan Suomi, hän sanoi.
Kämppä on mielestäni kivempi, kuin mitä uskalsin odottaa. Ilmoituksissa on aina kauniita kuvia, mutta niistä ei aina tiedä milloin ne on otettu ja miten niitä on muokattu. Nyt saapuminen oli mukava yllätys.
Ja yllätys yllätys - kotimaakuntamme Umbrian "henki" seuraa meitä edelleen; kämppämme sijaitsee taloyhtiössä, jonka nimi on Sao Francisco. Ja talon vieressä on vanha Pyhä Franciscuksen luostari. Vissiin, jotta kotimme Umbriassa pysyy vahvana mielessämme reissumme ajankin. ;-)
Ensi vaikutelma portugalilaisista on todella positiivinen. Asuntoamme hoitava rouva ei puhu sanaakaan englantia, portugalin kielestä ei juurikaan ymmärrä mitään, mutta yhdessä eri kielten sekoituksella ja nyökkäyksillä ja hymyillä pärjäsimme hyvin, kun hän esitteli asunnon meille. Tarkka rouva, kaikki oli niin hyvässä järjestyksessä ja asunto on todella siisti.
Eilisen ja tämän päiväisten kävely- ja ostosretkien johtopäätöksenä edelleen totean, että portugalilaiset vaikuttavat olevan oikein mukavaa ja erittäin ystävällistä kansaa. Yllättävänkin hyvin he puhuvat englantia, selvästi mielellään, ja ehkä jopa tyytyväisinä itseensä. Heissä näkyvä pieni ujous ulkomaalaista turistia kohtaan luo vielä enempi viehättävän kohtaamisen.
Portimao vaikuttaa toistaiseksi oikein mukavalta paikalta. Sopivan kokoinen, paljon paikallisia ihmisiä ja autenttista ympäristöä. Ulkomaalaisia turistejakin tosin on, aika paljon ranskalaisia tuntuu olevan.
PS. Tänään meni jokunen hetki, kun opiskelimme paikallisen jätteidenlajittelun. Katujen varsilla on siistejä eko-asemia, joissa on maan sisään upotettuna jäteastioita siten, että kadulla näkyy vain siisti pyöreä n. metrin halkaisijaltaan ja korkeudeltaan oleva teräksinen tuubi. Tuubeja on siinä useita; muoville, lasille, paperille ja sekajätteille.
Praia da Rocha
Heti ensimmäisenä aamuna Suomessa viljellyistä kaurahiutaleista valmistetun kaurapuuron jälkeen rantaan päin, Praia da Rochalle.
Siinä menikin kävellessä n. 3 tuntia, sen jälkeen lounaaksi grillattuja sardiineja. Niistähän Portimao on tunnettu. Ja hyviä olivat.
Kerrassaan upeaa ja kaunista tuo ranta, lumoavaa. Pitkää ja leveää, puhdasta hiekkarantaa, kirkas vesi. Aurinko paistoi täysillä. Aika paljon porukkaa oli vielä uimassa, ja paljon lainelautailijoita. Heidän taiteilujaan oli kiva seurata, en ole moista ennen nähnyt. Tässä rannassa viehättää se, että luonto on tallella, nuo rantaviivalla olevat jyhkeät kalliot. Täällä rantaviiva ei ole tupattu täyteen vierivieressä olevia kaljabaareja. Täällä on siistiä. Ja paikalliset ovat todella ystävällisiä. Tykkään!
 |
Ferragudo, pieni kalastajakylä
Ihastuttava pieni kalastajakylä Ferragudo. Oikeasti; kalastajat ahavoituneine kasvoineen olivat siinä rannalla vielä aamupäivällä reissunsa jälkeen puhdistamassa verkkojaan, heittelivät huonot kalat lokeille.
Ferragudo on vielä, hetken, autenttinen pieni kaunis alue, mutta jo on aistittavissa, että muutaman vuoden kulutttua siellä käy paljon turisteja. Kylä itsessään on viehättävä pikkukujineen, jo tosin myös turistirihkama-kauppiaineen.
Suuntasimme vanhalle majakalle, ajoimme harhaan, ja tulimmekin vahingossa nähneeksi ihania hulppeita huviloita siellä kukkuloiden rinteillä. Kivaa katseltavaa! Majakalle päästyämme kävelimme ympäriinsä, ja löysimmekin kauniita kallionjyrkänteitä, upeaa merta, kerrassaan upeita maisemia. Ja luontoa.
Loulé - korkkia
Kaupunki sijaitsee Portimaosta n. 45km itään. Turistioppaiden mukaan siellä kannattaisi käydä lauantaina aamupäivällä, sillä silloin siellä on toripäivä. Mutta huomiseksi lauantaiksi on luvattu sadetta, joten menimme tänään aurinkoisena perjantaina.
Kiva kauppakaupunki kävelykatuineen ja kuppiloineen. Vanha kauppahalli oli oikein miellyttävä, siellä oli perinteisten vihannes-, hedelmä-, kala- ja lihakauppiaiden lisäksi runsaasti herkkukojuja sekä paikallista käsityötä tarjoavia kojuja. Itselleni tarttui mukaan korkista tehty rannekoru. Loulén alueella sijaitsee tunnettu korkkitehdas ja kaupungissa onkin runsaasti puoteja, jotka myyvät korkista valmistettuja tuotteita; laukkuja, lippiksiä, pussukoita ja nyssyköitä.
Alvor
Pieni kalastajakylä täältä Portimaosta n. 15 min autolla itään.
Mielestäni siellä parasta ovat nuo hiekkadyynit, ja niiden ihailtavaksi rakennetut hyvässä kunnossa olevat pitkospuut, leveät kävelyreitit, jotka ulottuivat laajalle meren rannan alueelle. Pitkää kaunista hiekkarantaa. Kaunista hyvin hoidettua kävelyreittiä riittää. Luontoa.
Alvorin rantabulevardi on rakennettu vasta viime vuosien aikana, se on hyvin siisti, ja mielestäni hillitty. Paitsi että en ymmärrä, miksi siellä kauniissa luonnossa meren rannalla pitää olla kaiuttimia, joista soitetaan jenkki- ym. pop-musaa.
Turismi esiintyi täälläkin; tuon pienen, aikoinaan varmastikin kovinkin autenttisen kalastajakylän kadut olivat vieriviereen pykättyjä turisteille suunnattuja kuppiloita: "English breakfast", "Irish pub", "La Vera Pizza Italiana". Tuolla rantabulevardilla nautimme reissumme toistaiseksi kalleimmat kahvit.
Luontonsa vuoksi ehdottomasti vierailun arvoinen. Lenkkarit jalkaan!
Faro - Algarven hallinnollinen pääkaupunki
Kävimme junalla Faron kaupungissa, joka on Algarven pääkaupunki ja hallinnollinen keskus. Useat Algarven matkailijat lentävät juuri Faron lentokentälle ja jatkavat siitä matkaa muualle, tutustumatta kaupunkiin. Useat turistioppaat kuitenkin suosittelevat tutustumaan itse kaupunkiin.
Olin listannut jo etukäteen muutamia kohteita, joissa halusin käydä; katedraali, vanha kaupunki, vanhan kaupungin portti Arco da Vila, Carmon kirkko pääkallo-kappeleineen. Nämä tuli käytyä. Ja lisäksi kävimme kauppahallissa, joka oli varsin moderni ja siisti. Ja jo runsaat jouluvalot!
Faro on, kuten ennen matkaamme minulle portugalilainen ex-kollegani kertoi, enempi bisnes- ja kauppakaupunki. Ja sitä se mielestäni pääasiassa olikin. Mutta kaupunki runsaine ja kapeine kävelykatuineen, kuppiloineen ja ravintoloineen oli oikein viehättävä.
Viinitilavierailu ja Monchique-vuoristokaupunki
Pilvinen ja hieman kolea sää sai meidät lähtemään viinitilakäynnille ja tutustumaan pikkukaupunkiin, joka sijaitsee aivan Serra de Monchique-vuoren rinteillä.
Ensin ajoimme Portimaosta pohjoiseen viinitilalle nimeltä Quinto do Morgado da Torre, jonka Pekka löysi Algarven englanninkielisestä viinioppaasta. Emme varanneet opastettua kierrosta etukäteen, vaan menimme suoraan asiaan eli viinien maisteluun. Meitä opasti hyvää englanninkieltä omaava tilan edustaja, joka tuntui tietävän paljon sekä omista viineistään että yleensä viininviljelystä. Portugalissahan on melkein pari sataa omaa rypälelajiketta ja sen lisäksi kansainvälisiä lajikkeita. Meille kummallekkaan paikalliset rypälelajikkeet eivät ole tuttuja, joten kuuntelimme mielellämme tilan edustajan esittelyä. Maistoimme valkoviiniä, rose-viiniä ja paria punaviiniä sekä makeaa jälkiruokaviiniä, joka oli tehty moscato-rypäleistä. Valkoviinien hapokkuus, kuivuus ja voimakas mineraalien tuoksu ja maku oli ensikertalaiselle hieman outo, mutta sopinevat hyvin kalojen ja muiden merenelävien kanssa. Punaviineistä maistoimme sekä nuorta viiniä että hieman enemmän ikääntynyttä viiniä, joka oli jo kypsytetty tammitynnyreissä ja jonka intensiivisyys miellytti meitä. Hieno kokemus heti ensimmäiseksi viinitilakäynniksi Portugalissa.
Viinitilalta suuntasimme kohti Monchiquen kaupunkia ja valitsimme (vahingossa) reitin, joka kulki pitkin vuorenrinteitä. Tie oli aika kapea ja kaiteita ei ollut missään, ei edes mutkissa. Maisema oli karua, mutta vaikutelmaan vaikutti varmasti vuodenaika. Asutusta oli kuitenkin matkan varrella runsaasti, joten mistään autiomaasta ei ollut kyse. Saavuimme vihdoin kaupunkiin, joka sijaitsi vuorenrinteellä, mutta jonka ympärillä oli paljon asuintaloja. Kaupunki itsessään on pieni mutta varmaan kesäkuukausina paljon viehättävämpi kuin nyt marraskuussa. Meille oli kerrottu, että kaupungin alueella oli elokuussa ollut metsäpalo, mutta sen laajuuden tajusi vasta paluumatkalla. Tien varrella Portimaoon oli noin kymmenen kilometrin matkalla metsäpalo-alueita molemmin puolin tietä ja niissä oli palanut kymmeniä ellei peräti satoja hehtaareja maata. Emme kuitenkaan nähneet yhtään palanutta taloa, joten näiltä vahingoilta on ilmeisesti vältytty.
Huonosta säästä johtuen emme saaneet hyviä kuvia. Kuvassa on viinitilan koira, joka oli hänkin kovin ystävällinen, kuten portugalilaiset ylipäätään ovat.
Ohhoh! Tavoistamme poiketen emme etukäteen googlailleet, mitä kaupungista löytyisi. Mutta olipa kiva vierailu. Useammassa Algarven kaupungissa nyt vierailtuani tämä kyllä jäi päällimmäiseksi mieleeni.
Noin 20 minuuttia autolla Portimaosta, hyviä teitä pitkin. Ja perillä todella autenttinen, aito portugalilainen kaupunki. Viehättävää mukulakivipäällysteistä pikkukujaa sikin sokin, pieniä kuppiloita, pieniä taloja. Ja ympärillä kauniit maisemat.
Kaupungin arkkitehtuurissa näkyy vielä historia, mm. maurit. Kävimme Silvesin linnassa ja katedraalissa. Upeita kohteita. Suosittelemme!
Carvoeiro
Tänään olimme tutustumassa Carvoeiron kaupunkiin ja sen rantoihinn. n. 20min Portimaosta. Tapaaminen Pekan nuoruuden ystävän kanssa, Jarmo hänkin. Jarmo ja hänen vaimonsa Erja asuvat jo neljättä vuotta Algarvessa, nykyisin Lagosissa. Teimme treffit Carvoeiron piazzalle ja lähdimme sieltä heidän opastamina tutustumaan Carvoeiron alueeseen.
Upeaa. Kerrassaan sokaisevaa luontoa. Kävelimme rantaa pitkin ja alas rappusia noille meren aaltojen hiomille luolille ja onkaloille. Siinä pieni ihminen ihmettelee luonnon voimaa. Ja kauneutta.
Sagres - WOW!
Olimme tästä alueesta lukeneet ja kuulleet jo ennen reissuamme, ja olimme listanneet sen yhdeksi "must visit" -kohteeksemme. Vierailu ei pettänyt. Näkemäämme ja kokemaamme on sanoin mahdoton kuvailla, valokuvatkaan eivät anna alueesta sille kuuluvaa oikeutta.
Hieno paikka, karu, upeat kalliojyrkänteet, pauhuava meri. Täälläkin hyvin tehtyjä kävelyreittejä, joita pitkin oli turvallista kävellä jyrkänteiden reunustaa pitkin. Täällä havaitsee hyvin, miten maaperän laatu, piiskaava merivesi ja sadevesi aiheuttavat eroosiota, ja vuosisatojen saatossa kehittävät erillisiä saarekkeita.
Kävimme Fortaleza de Sagresin linnakkeella sekä Cabo de Sao Vicenten majakalla, Euroopan lounaisimmassa kulmassa.
Jyrkänteen reunoilla olevista isoista varoitustauluista huolimatta nuo kalastajat - huh huh!
Lagos
Kävimme Lagosissa Pekan nuoruuden ystävän Jarmon ja hänen vaimon Erjan vieraina. He asuvat siellä, ja esittelivät meille Lagosin upeaa rantaa sekä viehättävää ja oikein siistiä Lagosin vanhaa kaupunkia.
Nuo rantakuvat ovat paikasta nimeltä Ponta da Piedade. Siellä olisi voinut olla ja ihmetellä luonnon voimaa ja aaltojen huminaa vaikka kuinka kauan. Hieman hirvitti, että jyrkänteen reunoilla ei ollut minkäänlaisia suojakaiteita tai varoitusmerkkejä.
Lagosin vanhakaupunki on oikein mukava; sopivan kokoinen, paljon kauniita ja siistejä pikku-kävelykujia pikku-kauppoineen, jotka suorastaan imaisevat sisäänsä hypistelemään. Nyt siellä oli jo laitettu joulutunnelmaa koristein ja valoin sekä punaisine kynnysmattoineen. Oikein viehättävä!
Kolmisen tuntia autolla Portimaosta Lissaboniin oikein hyväkuntoisia motareita pitkin. Kaksi viettämäämme Lissabon-päivää sisälsivät keskustan kuuluisimmat nähtävyydet: Belem, vanhakaupunki ja sen katedraali, näköalahissi, jolla menimme kuuluisalle Chiadon kauppa-alueelle, pääaukio Plaza Rossi, jossa oli joulumarkkinat. Hotellimme oli Plaza Figueiralla, Baixan kaupunginosassa. Kuljimme kävellen, raitsikalla ja bussilla eri paikkoihin ja söimme illallista kuuluisan kävelykadun läheisyydessä. Päivällä kävellessämme kaupungilla Sirpan repusta varastettiin kolikkokukkaro samalla tavalla kuin kävi Roomassa pari vuotta sitten. Sirpa laittaa aina kolikkokukkaron päälimmäiseksi reppuun, joten se menee varkaalle mutta ei lompakko, joka on aina alimmaisena.
Viimeisenä iltana meille kävi hieman erikoinen ravintolakäynti; olimme jo tilanneet ravintolassa illan menun ja saaneet viinit eteemme kun ravintolasta ja sen lähialueelta meni sähköt. Tarjoilija toi meille ensin kynttilät ja sitten hieman purtavaa ettemme hermostuisi odottelusta. Aikamme siinä odotimme valojen päälletuloa, mutta sitten tarjoilija ilmoitti että siihen menee ainakin pari tuntia. Saimme henkilökunnan pahoittelut ja poistuimme ravintolasta maksamatta mitään. Aika hyvää asiakaspalvelua!
Mielestäni Lissabon tai ainakin sen keskusta on liian täynnä turisteja, kaupustelijoita, kerjäläisiä ja ravintoloiden sisäänheittäjiä. Voi vain kuvitella minkäkaista keskustassa on kiireisimpinä lomakuukausina.
Portimao
Tänään 6.12. on viimeinen päivämme täällä Portimaossa. Ehkä tuo Suomen Itsenäisyyspäiväkin tässä herkistää niin, että olo on tosi haikea. Huomenna aamulla lähtö Malagaan ja sieltä sitten muutaman päivän päästä lento Roomaan ja koto-Umbriaan. Tänään Portimao pisti vielä parastaan; lämmin aurinko kirkkaan siniseltä taivaalta.
Viihdyimme erinomaisesti Portimaossa. Vuokraamamme asunto oli enempi kuin mitä osasimme odottaa, paikallisten asuttamassa aivan tavallisessa kerrostalossa. Mukava elää paikallisten äänien ja touhujen seassa, illalla kuulla napurin lasten iltariehu, hississä jutella naapureiden kanssa, jotka olivat paikallisia portugalilaisia. Niin ystävällistä porukkaa kaikki.
Portimao on sijainniltaa erinomainen. Hyvät juna- ja bussiyhteydet eri puolille, hyväkuntoiset motarit heti ulottuvilla. Kämppämme sijaitsi siten, että tästä pääsi helposti satamarantaa pitkin kävellen keskustaan ja toiseen suuntaan taas tuonne upealle rannalle, Praia da Rochalle. On tullut käveltyä, paljon. Istuskeltua rantakahviloissa ja rantapenkeillä.
Useassa Algarven kaupungissa nyt vierrailleenani tykkäsin kyllä paljon Portimaosta. Sopivan kokoinen, todella hyvät palvelut, paikallista arkielämää paljon. Vanhassa keskustassa runsaasti kuppiloita ja kauppoja. Turisteille varta vasten rakennettuja suuria huvila-alueita en täällä huomannut olevan juurikaan. Praia da Rocha toki on täynnä hotelleja ja isoja Residence-kerrostaloja, mutta ne ovat siellä rannalla, sieltä tänne enempi keskustan tuntumaan niitä ei ole.
Kävimme muuten myös tutustumassa suomalaisen Pirjon pitämään Koivu Shop & Cafe -puotiin. Ulkosuomalaiselle tarttui heti mukaan Fazerin suklaata ja lakuja.
Tapasimme myös Pekan entisen työkaverin Jarmon (reissumme 3. Jarmo) ja hänen kaverinsa Eskon illallisen merkeissä Portimaon yhdessä useista kalaravintoloista lähellä vanhaa siltaa, joka johtaa Portimaosta Ferragudon suuntaan. Jarmo ja Esko olivat olleet Algarvessa golfaamassa koko marraskuun ja kierrelleet eri golfkenttiä. Algarvehan on erinomainen paikka niille, jotka golfaavat - yli 30 golfkenttää.
Aivan meidän asuntomme naapurissa sijaitsee kaupungin museo (Museu de Portimão), joka on entinen sardiinitehdas, ja joka on entisöity sardiinimuseoksi. Museossa pystyy seuraamaan sardiinin valmistusta aina laiturilta valmiiseen sardiinipurkkiin asti. Valmistus alkaa laiturilta, jonne kalastajat toivat aamuisin saaliinsa ja josta saalis siirrettiin koreissa tehdassaliin työntekijöiden, naisten, puhdistettaviksi ja käsiteltaviksi aina valmiiksi sardiinipurkeiksi. Miehet hoitivat kalastuksen, naiset kalan käsittelyn purkkeihin asti, miehet kalojen paistamisen isoissa uuneissa ja purkkien valmistuksen. Sardiinitehtaassa oli myös oma ruokala ja lasten päivähoitopaikka. Sardiinitehdas lopettiin 1950-luvun alussa kovan kansainvälisen kilpailun vuoksi. Museossa voi myös seurata tehtaan tapahtumia valokuvin ja elokuvin tv-ruuduista. Museon yläkerrassa oli myös valkokuvanäyttely Portimãosta ja sen lähiympäristöstä. Mielenkiintoinen museo ja hyvin tehty kokonaisuus, joka kannattaa käydä katsomassa.
Malagan kautta Roomaan ja koto-Umbriaan
Paluumatkan Portimaosta Malagaan teimme yhtäjaksoisesti, mutta poikkesimme kuitenkin matkalla vielä Algarven puolella Taviraan kahville. Viehättävä ja rauhallinen pikkukaupunki tähän aikaan vuodesta, mutta varmaan lomakuukausina vilkas kaupunki. Tavirasta matka jatkui Huelvan ohi kohti Sevillaa ja sieltä Malagaan. Ajomatka kesti 7 tuntia parin pysähdyksen kanssa.
Malagasta vuokrasimme asunnon, koska siinä hieman säästi kustannuksissa verrattuna hotelliin, ja koska halusimme asunnon läheltä Malagan keskustaa. Asuntomme sijaitsi Alameda Colon-kadulla. Malagaan saavuimme siis perjantai-iltana 7.12. jolloin Malagan keskustassa sytytettiin jouluvalot. Keskusta oli aivan täynnä ihmisiä ja suurta juhlaa.
Tällä Malagan-vierailulla kävimme myös maailmanpyörässä, jonka sanotaan olevan Euroopan suurin. Kyllä siellä korkeimmalla kohdalla kopissa keikkuen hieman hirvittikin.
Kulttuurieroja
Tykkään aina reissuillani istua kuppiloissa ja tsuumailla eri kulttuurien tapoja, paikallisia ihmisiä.
Olen jo aiemmin reissuillani pannut merkille eri kulttuurien tavat liittyen tervehtimiseen. Suomalaiset halaavat, vasemmalta olkapäältä. Useissa Euroopan maissa poskipusuillaan. Ranskalaiset ja belgialaiset kolmesti, alkaen vasemmalta. Italialaiset kahdesti, alkaen oikealta. Espanjalaiset kahdesti, alkaen vasemmalta. Portugalilaiset kahdesti, alkaen oikealta. Tässä menee helposti sekaisin ja päätyy hieromaan neniä vastakkain.
Pitkään Italiassa asuneena oli mielenkiintoista seurata espanjalaista ja portugalilaista kulttuuria, sillä lähellä ollaan, mutta eroavaisuuksia on.
Mielestäni kaikki nämä kolmen kulttuurin ihmiset ovat todella ystävällisiä, palvelualttiita, ja kivasti rentoja ja iloisia. Portugalilaisista olin havaitsevani pienen varautuneisuuden ja ehkä ujouden, jotka ilmenivät positiivisella tavalla.
Espanjalaisten ruokarytmistä en ole päässyt selvyyteen; kun minä jo söisin lounasta, tarjoilija tyrkyttää minulle aamiaislistaa, ja kun minä haluaisin illallista, paikalliset juovat kahvia ja syövät pullaa. Portugalissa ruoka-ajat tuntuivat noudattavan pitkälti italialaista rytmiä.
Malagassa, ehkä Espanjassa yleensäkin, ihmiset, paitsi turistit myös paikalliset, juovat paljon alkoholia. Viiniä vähemmän, olutta paljon, ja tosi paljon väkeviä, mm. gin tonicia. Ei ole harvinaista nähdä iltapäivällä iäkkäämmistä naisista muodostuvaa pöytäseuruetta, jossa jokainen juo viskykolaa. Aiemmilla ressuillani kysyinkin tarjoilijalta, onko turismi aiheuttanut tämän alkoholin kulutuksen Malagassa. Hän vastasi, että espanjalaiset juovat paljon alkoholia. Se oli ja on edelleen minulle yllätys. Italiassa ei juurikaan vahvoja drinkkejä juoda, eikä alkoholia juurikaan juoda ruoka-aikojen ulkopuolella. Mielestäni myös portugalilaisilla on hillitympi juomakulttuuri kuin espanjalaisilla.
Italiassa kun porukka menee kuppilaan, naiset istuvat pöydän yhdessä päädyssä ja miehet toisessa. Niin myös Espanjassa. Keskustelun volyymi on mielestäni Espanjassa jopa korkeampi kuin Italiassa. Kaikissa näissä kolmessa maassa on tavallista, että perheet lapsineen ja isovanhempineen liikkuvat yhdessä, vielä myöhään illallakin. Kuppiloissa kokoontuu useampi sukupolvi.
Ruuasta. Italiassa on niin hyvä ruoka, että reissatessa valitettavasti usein saatttaa hieman pettyä ruokatarjontaan. Mutta sitä syödään mitä on tarjolla. Espanjassa tykkään kovasti tapaksista sekä kalaruuista. Espanjalainen ruoka on kyllä hyvää, Iberian kinkku on yksi suurista herkuistani. Portugalissa koin elintarvikehygienian aika lailla huonommaksi, kuin mihin olen tottunut. Esimerkiksi seuratessani lihatiskin toimintaa. Portugalissa en myöskään nähnyt sellaisia palvelutiskejä (mm. irtojuustoja ja kinkkuja), joita on Italiassa ja Espanjassakin. Portimaossa oli tarjolla runsaasti grillattuja sardiineja sekä erittäin hyviä säilykesardiineja. Myöskin turskaa eri muodoissa ja oikein hyvin valmistettuna. Ja Portimaossa oli erittäin hyvät vihersalaatit sekä munakkaat. Ja suuri yllätys oli, miten hyvää peruna on Portugalissa, melkein yhtä hyvää kuin Suomessa!
Hintatasosta: ennen reissua olin siinä käsityksessä, että Portugali on Espanjaakin edullisempi. Mutta Portugalin hintataso oli mielestäni yllättävänkin korkea. Kaikki tuontitavara on todella kallista, kalliimpaa kuin meillä Umbriassa. Joissakin ihan tavallisissa paikoissa cappuccinon hinta oli Suomen hinnoissa. Edullisestikin siellä varmasti pääsee, mutta täytyy olla tarkkana mitä ostaa ja mistä ostaa. Lihat ja kalat ovat edullisia, mutta mm. leikkeleet ja juustot mielestäni hyvinkin hintavia. Suomeen verrattuna hintataso on varmastikin kuitenkin edullinen. Säästimme kauppakuittimme koko tuon neljän viikon ajalta, ja yksittäisen kauppalaskun summa oli keskimäärin saman suuruinen kuin mitä meillä on Umbriassa.
Viimeisenä iltana meille kävi hieman erikoinen ravintolakäynti; olimme jo tilanneet ravintolassa illan menun ja saaneet viinit eteemme kun ravintolasta ja sen lähialueelta meni sähköt. Tarjoilija toi meille ensin kynttilät ja sitten hieman purtavaa ettemme hermostuisi odottelusta. Aikamme siinä odotimme valojen päälletuloa, mutta sitten tarjoilija ilmoitti että siihen menee ainakin pari tuntia. Saimme henkilökunnan pahoittelut ja poistuimme ravintolasta maksamatta mitään. Aika hyvää asiakaspalvelua!
Mielestäni Lissabon tai ainakin sen keskusta on liian täynnä turisteja, kaupustelijoita, kerjäläisiä ja ravintoloiden sisäänheittäjiä. Voi vain kuvitella minkäkaista keskustassa on kiireisimpinä lomakuukausina.
Portimao
Tänään 6.12. on viimeinen päivämme täällä Portimaossa. Ehkä tuo Suomen Itsenäisyyspäiväkin tässä herkistää niin, että olo on tosi haikea. Huomenna aamulla lähtö Malagaan ja sieltä sitten muutaman päivän päästä lento Roomaan ja koto-Umbriaan. Tänään Portimao pisti vielä parastaan; lämmin aurinko kirkkaan siniseltä taivaalta.
Viihdyimme erinomaisesti Portimaossa. Vuokraamamme asunto oli enempi kuin mitä osasimme odottaa, paikallisten asuttamassa aivan tavallisessa kerrostalossa. Mukava elää paikallisten äänien ja touhujen seassa, illalla kuulla napurin lasten iltariehu, hississä jutella naapureiden kanssa, jotka olivat paikallisia portugalilaisia. Niin ystävällistä porukkaa kaikki.
Portimao on sijainniltaa erinomainen. Hyvät juna- ja bussiyhteydet eri puolille, hyväkuntoiset motarit heti ulottuvilla. Kämppämme sijaitsi siten, että tästä pääsi helposti satamarantaa pitkin kävellen keskustaan ja toiseen suuntaan taas tuonne upealle rannalle, Praia da Rochalle. On tullut käveltyä, paljon. Istuskeltua rantakahviloissa ja rantapenkeillä.
Useassa Algarven kaupungissa nyt vierrailleenani tykkäsin kyllä paljon Portimaosta. Sopivan kokoinen, todella hyvät palvelut, paikallista arkielämää paljon. Vanhassa keskustassa runsaasti kuppiloita ja kauppoja. Turisteille varta vasten rakennettuja suuria huvila-alueita en täällä huomannut olevan juurikaan. Praia da Rocha toki on täynnä hotelleja ja isoja Residence-kerrostaloja, mutta ne ovat siellä rannalla, sieltä tänne enempi keskustan tuntumaan niitä ei ole.
Kävimme muuten myös tutustumassa suomalaisen Pirjon pitämään Koivu Shop & Cafe -puotiin. Ulkosuomalaiselle tarttui heti mukaan Fazerin suklaata ja lakuja.
Tapasimme myös Pekan entisen työkaverin Jarmon (reissumme 3. Jarmo) ja hänen kaverinsa Eskon illallisen merkeissä Portimaon yhdessä useista kalaravintoloista lähellä vanhaa siltaa, joka johtaa Portimaosta Ferragudon suuntaan. Jarmo ja Esko olivat olleet Algarvessa golfaamassa koko marraskuun ja kierrelleet eri golfkenttiä. Algarvehan on erinomainen paikka niille, jotka golfaavat - yli 30 golfkenttää.
Aivan meidän asuntomme naapurissa sijaitsee kaupungin museo (Museu de Portimão), joka on entinen sardiinitehdas, ja joka on entisöity sardiinimuseoksi. Museossa pystyy seuraamaan sardiinin valmistusta aina laiturilta valmiiseen sardiinipurkkiin asti. Valmistus alkaa laiturilta, jonne kalastajat toivat aamuisin saaliinsa ja josta saalis siirrettiin koreissa tehdassaliin työntekijöiden, naisten, puhdistettaviksi ja käsiteltaviksi aina valmiiksi sardiinipurkeiksi. Miehet hoitivat kalastuksen, naiset kalan käsittelyn purkkeihin asti, miehet kalojen paistamisen isoissa uuneissa ja purkkien valmistuksen. Sardiinitehtaassa oli myös oma ruokala ja lasten päivähoitopaikka. Sardiinitehdas lopettiin 1950-luvun alussa kovan kansainvälisen kilpailun vuoksi. Museossa voi myös seurata tehtaan tapahtumia valokuvin ja elokuvin tv-ruuduista. Museon yläkerrassa oli myös valkokuvanäyttely Portimãosta ja sen lähiympäristöstä. Mielenkiintoinen museo ja hyvin tehty kokonaisuus, joka kannattaa käydä katsomassa.
Malagan kautta Roomaan ja koto-Umbriaan
Paluumatkan Portimaosta Malagaan teimme yhtäjaksoisesti, mutta poikkesimme kuitenkin matkalla vielä Algarven puolella Taviraan kahville. Viehättävä ja rauhallinen pikkukaupunki tähän aikaan vuodesta, mutta varmaan lomakuukausina vilkas kaupunki. Tavirasta matka jatkui Huelvan ohi kohti Sevillaa ja sieltä Malagaan. Ajomatka kesti 7 tuntia parin pysähdyksen kanssa.
Malagasta vuokrasimme asunnon, koska siinä hieman säästi kustannuksissa verrattuna hotelliin, ja koska halusimme asunnon läheltä Malagan keskustaa. Asuntomme sijaitsi Alameda Colon-kadulla. Malagaan saavuimme siis perjantai-iltana 7.12. jolloin Malagan keskustassa sytytettiin jouluvalot. Keskusta oli aivan täynnä ihmisiä ja suurta juhlaa.
Tällä Malagan-vierailulla kävimme myös maailmanpyörässä, jonka sanotaan olevan Euroopan suurin. Kyllä siellä korkeimmalla kohdalla kopissa keikkuen hieman hirvittikin.
Kulttuurieroja
Tykkään aina reissuillani istua kuppiloissa ja tsuumailla eri kulttuurien tapoja, paikallisia ihmisiä.
Olen jo aiemmin reissuillani pannut merkille eri kulttuurien tavat liittyen tervehtimiseen. Suomalaiset halaavat, vasemmalta olkapäältä. Useissa Euroopan maissa poskipusuillaan. Ranskalaiset ja belgialaiset kolmesti, alkaen vasemmalta. Italialaiset kahdesti, alkaen oikealta. Espanjalaiset kahdesti, alkaen vasemmalta. Portugalilaiset kahdesti, alkaen oikealta. Tässä menee helposti sekaisin ja päätyy hieromaan neniä vastakkain.
Pitkään Italiassa asuneena oli mielenkiintoista seurata espanjalaista ja portugalilaista kulttuuria, sillä lähellä ollaan, mutta eroavaisuuksia on.
Mielestäni kaikki nämä kolmen kulttuurin ihmiset ovat todella ystävällisiä, palvelualttiita, ja kivasti rentoja ja iloisia. Portugalilaisista olin havaitsevani pienen varautuneisuuden ja ehkä ujouden, jotka ilmenivät positiivisella tavalla.
Espanjalaisten ruokarytmistä en ole päässyt selvyyteen; kun minä jo söisin lounasta, tarjoilija tyrkyttää minulle aamiaislistaa, ja kun minä haluaisin illallista, paikalliset juovat kahvia ja syövät pullaa. Portugalissa ruoka-ajat tuntuivat noudattavan pitkälti italialaista rytmiä.
Malagassa, ehkä Espanjassa yleensäkin, ihmiset, paitsi turistit myös paikalliset, juovat paljon alkoholia. Viiniä vähemmän, olutta paljon, ja tosi paljon väkeviä, mm. gin tonicia. Ei ole harvinaista nähdä iltapäivällä iäkkäämmistä naisista muodostuvaa pöytäseuruetta, jossa jokainen juo viskykolaa. Aiemmilla ressuillani kysyinkin tarjoilijalta, onko turismi aiheuttanut tämän alkoholin kulutuksen Malagassa. Hän vastasi, että espanjalaiset juovat paljon alkoholia. Se oli ja on edelleen minulle yllätys. Italiassa ei juurikaan vahvoja drinkkejä juoda, eikä alkoholia juurikaan juoda ruoka-aikojen ulkopuolella. Mielestäni myös portugalilaisilla on hillitympi juomakulttuuri kuin espanjalaisilla.
Italiassa kun porukka menee kuppilaan, naiset istuvat pöydän yhdessä päädyssä ja miehet toisessa. Niin myös Espanjassa. Keskustelun volyymi on mielestäni Espanjassa jopa korkeampi kuin Italiassa. Kaikissa näissä kolmessa maassa on tavallista, että perheet lapsineen ja isovanhempineen liikkuvat yhdessä, vielä myöhään illallakin. Kuppiloissa kokoontuu useampi sukupolvi.
Ruuasta. Italiassa on niin hyvä ruoka, että reissatessa valitettavasti usein saatttaa hieman pettyä ruokatarjontaan. Mutta sitä syödään mitä on tarjolla. Espanjassa tykkään kovasti tapaksista sekä kalaruuista. Espanjalainen ruoka on kyllä hyvää, Iberian kinkku on yksi suurista herkuistani. Portugalissa koin elintarvikehygienian aika lailla huonommaksi, kuin mihin olen tottunut. Esimerkiksi seuratessani lihatiskin toimintaa. Portugalissa en myöskään nähnyt sellaisia palvelutiskejä (mm. irtojuustoja ja kinkkuja), joita on Italiassa ja Espanjassakin. Portimaossa oli tarjolla runsaasti grillattuja sardiineja sekä erittäin hyviä säilykesardiineja. Myöskin turskaa eri muodoissa ja oikein hyvin valmistettuna. Ja Portimaossa oli erittäin hyvät vihersalaatit sekä munakkaat. Ja suuri yllätys oli, miten hyvää peruna on Portugalissa, melkein yhtä hyvää kuin Suomessa!
Hintatasosta: ennen reissua olin siinä käsityksessä, että Portugali on Espanjaakin edullisempi. Mutta Portugalin hintataso oli mielestäni yllättävänkin korkea. Kaikki tuontitavara on todella kallista, kalliimpaa kuin meillä Umbriassa. Joissakin ihan tavallisissa paikoissa cappuccinon hinta oli Suomen hinnoissa. Edullisestikin siellä varmasti pääsee, mutta täytyy olla tarkkana mitä ostaa ja mistä ostaa. Lihat ja kalat ovat edullisia, mutta mm. leikkeleet ja juustot mielestäni hyvinkin hintavia. Suomeen verrattuna hintataso on varmastikin kuitenkin edullinen. Säästimme kauppakuittimme koko tuon neljän viikon ajalta, ja yksittäisen kauppalaskun summa oli keskimäärin saman suuruinen kuin mitä meillä on Umbriassa.
Sen pituinen se. Tällä kertaa!
